Valkoinen maa!

Tänään lauantaina menimme tallille viettämään aikaa hevosten kanssa.

Tällä kertaa Emma ei pitänyt mitään tuntia, vaan päätimme ihan mennä maastoon.

Teimmekin sitten samalla kaksi lenkkiä. Ensin menimme Kikillä ja Pepitalla,

toisen lenkin teimme Kikillä ja Doriksella.

Molemmat lenkit onnistuivat täydellisesti.

Ensimmäisellä kerralla minä menin Kikillä ja Emma tuli Pepitalla perässä.

Vihdoinkin sain tuntea sen tunteen ettei tarvinnut koko ajan huutaa: venatkaa! :D

nimittäin, kun Kikillä on niin pitkät askeleet verrattuna ponien askeliin, niin ei siellä perässä pysy.

Onneksi tänään Emman ei tarvinnut tapella Kikin satulavyön kanssa,

joten pääsimme ripeästi matkaan.

Kikillä oli paljon virtaa, mutta osasi myös mennä rauhallisesti. Kävelimme yhdelle tielle jossa ei juuri silloin kulkenut yhtään autoa. Siellä sitten seikkailimme teitä pitkin ja ihmeteltiin minne menisimme. Päädyimme sitten ihanalle pitkälle suoralle, jonka päällä heijasti valkoinen lumi kerros. Ensilumet oli tullut. Mennessämme etsimään reittejä ravasimme sen suoran.

Löysimme kyllä sitä tietä seuratessa risteyksen ja päätimme siitä kääntyä vasemmalle.

No se tie olikin sitten hyvin liukas eikä siinä voinut kunnolla mennä, kun kaviot luistivat hieman.

Päädyimme sitten kääntymään takaisin, ettei aika lopu kesken.

Aahh… taas se sama ihana suora joka oli valkoisen lumen peitossa.

No sitten päätimme Kikin kanssa, ettei enää mitään ravia mennä vaan laukataan!

Ja se me tehtiin. Kiki meni tosi kovaa ja hienosti. Siinä selässä istuessa oli kuin lentäisin valkoisen maan yllä. Kikin laukka-askeleet olivat niin pehmeät, ettei niitä meinannut edes tuntea.

Lopulta laukat oli laukattu ja piti hidastaa käyntiin, koska toinen risteys jo häämötti.

Siitä sitten käännyimme takaisin kotimatkalle.

Kun pääsimme takaisin tallin pihaan, Emma pisti Pepitan pois ja minä vielä laukkasin pihassa Kikillä muutaman kierroksen. Kunnes tulin Kikin selästä alas ja oli aika laitta Doris kuntoon.

Se meni oikein hienosti, Doris antoi kiltisti laittaa.

Tälläkin kertaa menin ilman satulaa Doriksella.

Sitten oltiin taas ponin selässä. Tuntui ensin hieman oudolta olla niin matalalla Kikin jälkeen, mutta siihen tottui nopeasti. Pihasta pois käveleminen meni hyvin. Mutta kun pääsimme autotielle, niin Doris olisi halunnut mennä Kikin ohi ja levittyi keskelle tietä. Eikö takaa tullutkin juuri silloin auto.

Varmaan hölmön näköistä sieltä autosta katsoa, kun poni menee keskelle tietä eikä ratsastaja heti saanut sitä sivuun. Vaikeutti vielä sekin, että olin ilman satulaa liikenteessä.

Mutta onneksi yleensä kuskit ovat ystävällisiä ja odottavat hetken ja niin tämä teki onneksi.

Hetken yrityksen jälkeen Doris meni kiltisti tien reunaan kävelemään ja sai tahtonsa läpi mennä Kikin edelle. Siitä sitten käännyimmekin kohta oikealle ja kävelimme saman pihan läpi josta me yleensä aina kuljemme. Silloin Doris oli antanut jo Kikin mennä edellä ja meni kiltisti perässä.

Menimme ihanalle metsätielle. Sen tien päällä oli koskematon hanki. Valkoista näkyi joka puolelta minne sitten katsoikaan. Se oli vasta ihanaa! Sekin matka meni tosi hyvin. Doris totteli joka käskyn tarkasti. Tulomatkakin meni mallikkaasti loppuun asti. Sitten laitettiinkin Doris ja Kiki pois ja juuri sopivasti ehdimme ennen kuin kyyti tuli.